Tämä kysymys pyörii mielessä aina aika ajoin, yleensä iltaisin nukkumaan mennessä. Viime aikojen veronkorotukset, Black Friday ym. halpuutuskampanjat ja yleinen epävarmuus taloudessa näkyy suoraan pienten yritysten myynneissä.
Hiljaisina aikoina kun myynti sakkaa, laskuja tunkee joka tuutista ja mainonta hörsii tilin tyhjäksi olisi varmasti helpoin lyödä pillit pussiin ja jatkaa elämää toisten palkkalistoilla. Mutta miksi emme tee näin?
No, siihen en kyllä osaa suoraa vastausta antaa. Kaippa päällimmäisenä on se, että tämä homma on itse rakennettu alusta asti, eikä me olla luovuttajia :) Viha-rakkaussuhde omaa yritystä kohtaan on kyllä mielenkiintoinen, melkein jopa vanhemman rakkauteen verrattava tunne.
Toisaalta rakastat sitä mitä olet luonut ja saanut aikaan, toisaalta se tuntuu aivan järkyttävältä riippakiveltä ja riesalta, joka ei jätä rauhaan.
Se valvottaa öisin, vaatii rahaa, hajoaa ja hajottaa aivan kuten taaperoikäinen lapsi. Ja kuten ihmislapsikin, se myös antaa paljon enemmän kuin ottaa. Arvokasta kokemusta, oppitunteja yrittäjyydestä, onnistumisen tunteita, uusia tuttavuuksia ja paljon muuta!
Kaikista sen vioista ja puutteista huolimatta toivot sille vain parasta ja tekisit mitä vaan sen eteen. Olet ylpeä kun näet sen onnistuvan tai esimerkiksi kun sen nimi mainitaan jossakin.
Ehkä juurikin näistä syistä me ei olla vielä valmiita luovuttamaan, vaan taistellaan ja toivotan parasta. Enpä olisi uskonut että meistä kahdesta veljeksestä tulee tällaisen digitaalisen taaperon leijonaemoja, mutta päivääkään ei vaihdettaisi pois.
Eli kyllä, tästä tulee jotakin, me vaan ollaan päätetty niin. Pitkä matka on tultu ja kehitytty paljon, eikä mikään estä sitä tekemään jatkossakin.
"Toivo on usein se, mikä pitää meidät liikkeellä silloinkin, kun asiat näyttävät synkiltä. Se viestii ajatuksesta, että niin kauan kuin on olemassa toivoa, on mahdollisuus parempaan."
- tuntematon
Näihin kuviin ja tunnelmiin, katsotaan montako näitä sepustuksia loppujen lopuksi tulee tehtyä!
-Sami, SulleTehty.comin toinen toheltaja